Hejj pitkästä aikaa! -Syksyn 2017 ensimmäiset kuulumiset

I’m back! 🙂  Ajattelin nyt tulla pitkästä aikaa kertomaan tämänhetkisiä kuulumisia ja odotuksia uudelta tulevalta lukuvuodelta, joka alkoi kaksi viikkoa sitten.

Valitettavasti minulla ei ole näiden kahden ensimmäisen jakson lukkareissa ollenkaan viestinnän kursseja, mutta minulla on sitten taas vihdoin viestintää 3.jaksossa, nimittäin valokuvauksen 1.kurssi. Jee! Olen odottanut sitä jo kauan, sillä olenhan täällä blogissani jo aikaisemmin maininnutkin, että tykkään valokuvaamisesta myös vapaa-ajalla. Kaverini ja muut luokkatoverini ovat myös kehuneet kyseistä kurssia paljon. Sinänsä harmi, ettei valokuvaus 1 -kurssi voinut mahtua jo viime syksynä lukkariini, mutta olen iloinen, että nyt se vihdoin onnistui. Minullahan on jo vähän kokemusta yläasteen lyhyen valinnaisen valokuvauskurssin tunneilta ja on kiva päästä nyt myös viestintälinjan valokuvauskurssin tunneille 3.jaksossa! Olisi varmasti kiva käydä myös valokuvauksen 2.kurssi abivuonna!

3.jakson lukkarissani on myös ilmaisutaidon 2.kurssi. Sinne halusin mennä, koska ilmaisutaito 1 oli niin kiva ja rento kurssi! Meidän ilmaisutaidon ryhmässä oli tosi hyvä yhteishenki.

Minulla on journalismin 2.kurssi  4.jaksossa. Kirjoittaminen on kivaa ja olen hyvä kirjoittamaan. Muutenkin tykkäsin journalismin 1.kurssista todella paljon! Minulla on 4.jaksossa muutenkin journalismin lisäksi kaksi kivaa äidinkielen kurssia, ÄI7 (puheviestintä) ja ÄI12 (luova kirjoittaminen), joten odotan innolla 4.jaksoa!

Lukuvuoden vikassa jaksossa eli 5.jaksossa minulla on elokuvakurssi. Kuulin muilta viestintälinjan opiskelijoilta siitä kurssista ja innostuin. Se kurssi on varmasti todella mielenkiintoinen!

Näiden yllä mainittujen neljän viestinnänkurssin lisäksi saatan olla mukana monissa muissakin viestinnän projekteissa. Tällä hetkellä jatkosuunnittelen koulun musikaalin käsikirjoitusta osan kevään käsikirjoituskurssin opiskelijoista kanssa, kun innostuin olemaan vielä messissä nyt syksylläkin kevään 5.jakson varsinaisen käsikirjoituskurssin lisäksi. Haluan edelleen jatkaa myös Samke TV:ssä. Nyt kun Ainekilta Vilkaskin on herätetty taas henkiin, niin varmasti pyörin Vilkkaan kokouksissakin ja jos aikaa riittää, niin voisin osallistua Viestinnän vauhtiinkin tänä vuonna.

Minulla oli mahtava kesäloma 2017, toivottavasti sinullakin, rakas lukijani 🙂  Nyt on aika kääntää katse kohti tämän lukuvuoden uusia, mielenkiintoisia haasteita ja tietty ottaa rennostikin aina välillä. Minusta tuntuu, että osaan ottaa koulun nyt jo paljon rennommin, koska olen saanut levätä ja nauttia lomasta kesällä. Eihän elämä ole niin vakavaa 🙂 Tsemppiä tulevaan lukuvuoteen!

-Sofia

 

 

 

Advertisements

Viimeinen Median Makupalat -luentopäiväkirjamerkintä: Luento 6. Viestintälinjan 20-vuotisjuhlat (pe 27.1.-17)

Viimeinen Median Makupalat -luento oli vähän erilainen. Auditorioon oli järjestetty juhlaohjelmaa. Koulumme viestinnän opettajat ja kutsuvieraat kävivät läpi paneelikeskustelua muistellen viestinnän vanhoja aikoja. Keskustelut oli höystetty huumorilla, joten sitä oli leppoisaa seurata. Paneelikeskustelujen jälkeen Pia Pulkkinen hoiti kukitukset. Sitten Tampereen yliopiston mediakasvatuksen professori Sirkku Kotilainen piti kattavan juhlapuheen. Paikalle oli myös järkätty Otto Kuusikko ja rytmi- ja soitinorkesterin Blom & Rossin toinen osapuoli Blom soittamaan muutama biisi. Lisäksi Arttu Ahola esitti draamaesityksen.

Sen jälkeen siirryttiin aulaan, missä rehtori Tuija Ylöniemi piti maljapuheen ja maljat nostettiin. Loppuillan aikana DJ Matias soitti aulassa musiikkia, aulassa oli nähtävillä vanhoja viestinnän töitä sekä näytettiin lyhytelokuvia ja videotervehdyksiä. Vierailla oli myös mahdollisuus tutustua kouluun, järjestää luokkakohtaisia tapaamisia ja ottaa valokuvia.

Juhla oli kokonaisuudessaan hyvin järjestetty. Oli myös kiva bongata omia viestinnän töitä juhlissa. Minua kiinnostaisi kokea, millaista viestintä oli ennen vanhaan.

Median makupaloja -luentopäiväkirja Luento 5. Anni Vuohensilta, tubettaja (ti 17.1.-17)

Anni Vuohensilta on Youtube-kanava Hydraulic Press Channelin eli HPC:n toinen osapuoli. Hän tekee videoita Hydraulic Press Channelin kanavalle yhdessä miehensä Lauri Vuohensillan kanssa. Kanavansa videoilla he haluavat optimoida oman näkemyksensä. Tämä messukyläläinen kaksikko perusti HPC:n viime maaliskuussa 2016. Aluksi kanava ei saanut kovinkaan suurta suosiota osakseen. Yhdessä vaiheessa kuitenkin sitä jaettiin, se sai peukkuja ja sitten pääsi etusivulle. Luentopäivänä HPC-kanavalla oli kuusi ja puoli miljoonaa katsojaa eli kyllä HPC on lopulta sen suosionkin saavuttanut. Hydraulic Press Channelilla on 15-40-vuotiaita katsojia. Joka päivä tilaajia on enemmän tullut lisää kuin lähtenyt. Tilaajien määrän lisääntyminen ei vaikuta mitenkään, vaan katselut merkitsevät.

Hydraulic Press Channelin ensimmäisissä videoissa ei ole valoa ja ne oli kuvattu kolmen euron pokkarikameralla. HPC aloitti yhdessä yössä ja amatöörikalustolla. Uran alussa heillä oli neuvotteluja Splayn, Unitedin ja Töttöröön kanssa. Tällä hetkelläkin he saavat neuvotteluapua Splayltä ulkomaankiertueesta. Kun miljoona tilaajaa tuli täyteen, kasvu hyytyi. Hydraulic Press Channelia voi verrata vaikkapa Youtuben kielinaiseen, Sara Forsbergiin.

Hydraulic Press Channel on tehnyt yhteistyötä Valkoisen talon kanssa.  Lisäksi HPC on tehnyt brändiyhteistyötä ja Vuohensilta tekee paljon juttuja Roni Bäckin kanssa. Hydraulic Press Channel voi ottaa hyvin rajatun määrän yhteisvideoita. Duudsonien tilaajat olivat heistä innoissaan. Vuohensilta kertoi nippelitiedon, että he aikoivat kuvata Duudsonien kanssa videon lähiaikoina luentopäivän jälkeen, jota hän sanoi odottavansa todella paljon. HPC:llä on myös paljon live-prässäyskeikkoja, joista katsojat ovat innostuneet. HPC:llä on myös oma fanikauppa Printmotor Hydraulic Press Channel.

Hydraulic Press Channel oli ensimmäistä kertaa Tubeconissa viime elokuussa 2016. Vuohensilta kuvaili luennollaan, kuinka ensin Tubeconissa kaikki yleisössä huusivat Arttu Lindemania ja sitten hiljenivät, kun HPC voittikin kategoriassa.

Vuohensilta on käynyt viestintälinjan. Silloin häntä ei kiinnostanut videoeditointikurssi. Hän ja hänen miehensä ovat kuitenkin tähän mennessä saaneet paljon kokemusta ja koulutusta. Vuohensilta havainnollistaa, ettei kannata miettiä koskaan tubettajana “mulla menee nyt tosi hyvin, pärjään varmaan tällä tavoin 40 vuotta”. Kukaan ei tee töitä Vuohensillan puolesta, jos hän on lomalla. Silloin, kun Vuohensilta on lomalla, hän työskentelee Facebookissa, Instagramissa ynnä muissa sosiaalisen median palveluissa ja vastaa kommentteihin. Vuohensilta katsoo itse yllättävän vähän Youtube-videoita.

Luento oli siitä mielenkiintoinen, että se oli ajankohtainen minun elämässäni, sillä seuraan useita tubettajia ja olinkin kuullut Hydraulic Press Channelistä aikaisemmin ja katsonut Tubeconia TV:stä viime syksynä. Anni Vuohensilta totesi luennollaan “Jos ei tee mitään eteenpäin, menee varmasti taaksepäin”. Se lause oli todella inspiroiva ja se lause on kyllä totta.

Median makupaloja -luentopäiväkirja Luento 4. Ville Rossi, näyttelijä (ti 13.12.-16)

Ville Rossi on monelle tuttu Ylen Uusi Päivä – eli UP-sarjasta, jossa hän näyttelee Roni Sireniä. Hän on ollut töissä UP:ssa kolme vuotta. Ilmaisutaidon opettaja Jyri Siimes ehdotti Rossille UP:seen hakemista. Keväällä 2015 Rossi valmistui Sammon keskuslukiosta. Hän kertoi, että hänen koulumenestyksensä oli huonoa ja hän joutui tuplaamaan monia kursseja uudestaan. Hän opiskeli viestintälinjalla ja kävi kaikki viestinnän peruskurssit (VIK 1-6). Alun perin hänellä oli suunnitelmissa tulla Samkeen opiskelemaan ääntä, koska hänellä oli haaveena päästä töihin radioon. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Rossi on yrittänyt päästä NäTyyn ja yliopistolle opiskelemaan journalistiikkaa.

Rossi kertoi, että näyttelijän työstä 90% on odottamista, mikä tarkoittaa “duunia 30 sekunttia 10 minuutin välein”. Näyttelijältä vaaditaan verkostoitumista. Kannattaa myös opiskella muitakin viestinnänkursseja kuin vain ilmaisutaitoa. Näyttelijänä tehdään myös erilaisia projekteja opiskelun aikana. Näyttelijän ammatissa tarvitaan paljon yhteistyötaitoja.

Rossi on on harrastanut paljon musiikkia. Hän laulaa, soittaa kitaraa ja kuuntelee heviä. Musiikki on auttanut häntä työssään: “Näyttelijän työssä mikään ei ole liikaa, sillä näyttelijällä on harvoin turhia taitoja. Laulava näyttelijä on paljon arvostetumpi työmarkkinoilla kuin kuin niin sanottu ‘pelkkä’ näyttelijä.”Näyttelijänä Rossi suostuu tekemään melkein mitä vain. Hänestä näyttelemisessä on hienoa elää tavallaan montaa eri elämää ja mitä kauempana roolihahmo on omasta persoonallisuudesta, sitä helpompi sitä on näytellä. Omaan rooliin pystyy vaikuttamaan paljon. Joitakin kohtaustilanteita pitää miettiä enemmän, esimerkiksi jos pitäisi näytellä suurta tunnepurkausta.

Rossi kertoi pelkäävänsä näyttelijänä eniten yksityisyyden menettämistä. Sosiaalisessa mediassa häntä ahdistaa eniten. Näyttelijän ammatin hienous on kaukana, kun hänen kasvonsa tunnetaan. Hän kuitenkin aikoo työskennellä edelleen media-alalla jatkossakin, tavalla tai toisella. Media-ala kiehtoo häntä, sillä se on monipuolista ja muuttuvaa.

Mielestäni luento oli ehkä yksi mielenkiintoisimmista tältä kurssilta, koska Ville Rossi oli valmistunut Samkesta ja oli lähellä meidän ikäluokkaa. Se oli tuli minulle uutena tietona, että näyttelijät eivät opettele repliikkejä televisiossa ulkoa, toisin kuin teatterissa.

Median makupaloja -luentopäiväkirja Luento 3. Ossi Ahola,valokuvaaja (ti 8.11.-16)

Ossi Ahola aloitti työt Aamulehdessä vuonna 2006, kun hänen kaikki muut kaverinsa opiskelivat insinööreiksi. Hän kävi kaikki mahdolliset kuvaamataidon kurssit, vaikka hän ei ollut hyvä piirtäjä. Lisäksi hän kävi ilmaisutaidon kurssit. Hän kuvasi Aamulehteen, ensin Valo-liitteeseen. Hän kuvaa sekä vapaa-ajalla että töissä. Hän opiskelee jatkuvasti.

Aamulla töihin tullessaan hänelle tulee uutistilauksia, mikä tuli minulle uutena tietona valokuvaajan työstä. Ossi Ahola kuvailee työtään luovaksi alaksi, kuvausaiheena voi olla mikä tahansa aihe maan ja taivaan väliltä. Kuvausmatka voi viedä valokuvaajan ihan toisenlaiseen maailmaan.

Valokuvaajalle on tärkeää tekniikan hallitseminen, täytyy tietää, miten kamera toimii eri valossa ja ympäristössä. Lisäksi sosiaaliset taidot ovat tärkeitä työssä.

Valokuvaajan ammatti vaatii erilaisia rooleja. Tavaroita roudataan, asetellaan ja hoidetaan valaistus kuntoon ennen kuvausta. Riisutuissa kuvissa voi korostua sommittelu ja tyhjä tila.

Valokuvaus lähtee sommittelusta, katsojan pitää saada kuvasta jonkinlainen reaktio. Sommittelu on dynaamista ja luovaa työtä.

Valokuvaajan pitää olla ajoissa paikalla sovitussa paikassa. Kuvattava saattaa joissain tilanteissa lähteä kuvaajan kanssa etsimään sopivia kuvauspaikkoja. Kuvan merkitys saattaa muuttua paikan päällä kuvauspaikalla. Kuvauspaikalla saatetaan tehdä asiayhteyteen sopivia täydennyksiä, ideoita ja parannusehdotuksia. Joskus suunnitelma voi olla jo alusta alkaen selkeä.

Ensimmäinen asia, jota pitää tarkkailla kuvatessa, on valon suunta. Varjon voi sommitella osaksi kuvaa. Valokuvaajan ammatissa törmää tilanteisiin, jolloin kuvattava ihminen ei ole hyvällä tuulella. Tutut ja helpot poseeraukset hoidetaan pois alta heti ensimmäiseksi kuvauksissa, esimerkiksi hymyily kameraan. Kuvauksissa kuvataan suoraan kameraan katsominen, hetkellinen tilanne, aito hymy ja yksityiskohdat. Kuvassa ilmiöllä ja sen selittämisellä on väliä.

Hyvät kuvat syntyvät, kun kuvattavalla on itseironiaa ja oikea asenne hallussa. Kuvaajan tehtävänä on kehitellä tilannetta eteenpäin ja houkutella kuvattavia ihmisiä heittäytymään eri rooleihin ja erilaisiin poseerauksiin. Joskus kuvattavaa ihmistä ei tarvitse ohjeistaa lainkaan.

Perusarkikuvissa saattaa päätyä yllättäviin tilanteisiin. Joskus joutuu Aholan mukaan kuvaamaan rankkojakin tilanteita, joita ei haluaisi kuvata. Kuvaaminen saattaa olla joskus stressaavaa, kun joutuu etsimään jatkuvasti uusia, kuvattavia tilanteita ja kilpailemaan toisten kuvaajien kanssa.

Kävin yläasteella lyhyenä valinnaisaineena valokuvauskurssin, joten minulla oli jo jonkinlainen käsitys valokuvaamisesta. Luento sai minut kiinnostumaan valokuvauksesta yhä enemmän. Valokuvaajan ammatti kiinnostaa, sillä harrastan valokuvaamista myös vapaa-ajalla, tosin nykyään se on jäänyt vähemmälle koulukiireiden takia. Sain tämän luennon kautta myös hyviä vinkkejä sekä vapaa-ajalla valokuvaamista että tulevia viestintälinjan valokuvauskursseja ajatellen.

Ossi Aholan kuvatuotokset löytyvät osoitteesta ossiahola.com.

Median makupaloja -luentopäiväkirja Luento 2. Juha Hiitelä, urheilutoimittaja & NHL-kirjeenvaihtaja (ti 11.10.-16)

Juha Hiitelä on töissä Ilta-Sanomissa. Hän pääsi alalle käymällä viestintälinjan Messukylässä ja kauppakorkeakoulun. NHL-kirjeenvaihtajana hän on seurannut työkseen vain NHL:ää. Hiitelän ensimmäinen juttu NHL-kirjeenvaihtajana on artikkeli Ville Heinosta. Urheilutoimittajan työssä hän suurimmaksi osaksi katsoo urheilua TV:stä, sekä kotimaista että ulkomaalaista urheilua. Hiitelä itse seuraa mieluiten jääkiekkoa. Vapaa-aikanaan hän lukee urheilukirjoja ja seuraa baseballia.

Hiitelän työpäivä alkaa yleensä kello 10 urheilutoimituksen työntekijöiden aamukokouksen merkeissä. Hänen työpäiväänsä kuuluu ihmisille soittaminen, sekä tutuille että pelaajille. Urheilutoimituksessa kirjoitetaan mielipidetekstejä urheilusta. Mieluiten Hiitelä kirjoittaa kolumneja, sillä hän kirjoittaa ja reagoi nopeasti. Hänen työnsä tavoite on, että lukija ei pety lukemaansa. Kirjeenvaihtajille tulee vähän palautetta, mutta puhelinpalautteita tulee yleensä eläkeläisiltä.

Itse en urheilua erityisemmin seuraa. Hämmästyin kuitenkin, että vaikka NHL-kirjeenvaihtajan työ kuulosti aluksi mielenkiintoiselta, niin luennon jälkeen totesin, että aihe ei ole minun juttuni. Äitini serkku on ollut SM-liigan ja Suomen jääkiekkoliiton toimitusjohtaja, joten oli hauska tutustua tämän luennon kautta myös tällaiseen urheilutoimituksen alaan. Tykkäsin myös Hiitelän paradoksaalisesta ja mieleenpainuvasta lausahduksesta luennon lopuksi: “Älä lue urheilusta! Lue kaikkia muita kirjoja, paitsi urheilua! Älä katsele urheilua, vaan katso tosi-TV:tä!”

Median makupaloja -luentopäiväkirja Luento 1. Tuukka Välimäki, videotuottaja (ti 13.9.-16)

Tuukka Välimäki työskentelee videotoimittajana Aamulehden toimituksessa. Välimäki kuvaa, editoi ja toimittaa videoita. Hän tekee kaikki Aamulehden videot. Luennollaan Välimäki kertoi, että toimittajana hän pääsee paikkoihin, joissa tapahtuu jotain tavallisesta poikkeavaa. Tietenkin sellaisessa tilanteessa toimittajaa saattaa kuumottaa, niin totesi Välimäki itsekin. Kuitenkin 80-90% toimittajan työstä on vähemmän dramaattista, esimerkiksi järjestelyitä ja puheluita.

Sosiaalisuus on tärkeä toimittajan työkalu, vaikka toimittaja persoonana ei olisikaan sosiaalinen. Kun toimittaja tekee artikkelia, pitää mennä juttelemaan ihmisille, joita artikkelin aihe koskee. Omasta päästä eivät löydy kiinnostavimmat tarinat. Toimittajan pitää itse selvittää faktat ja toimittajalla täytyy olla käsissään tarkistettu tieto, jotta ei synny väärinkäsityksiä. Se on aikaa vievää, mutta tärkeää lopputuloksen kannalta, joka voi olla vain 3-minuuttinen videonpätkä.

Välimäki pääsi videotuottajaksi käymällä ensin lukion viestintälinjan ja sitten valmistuttuaan yhteiskuntatieteiden maisteriksi, pääaineenaan tiedotusoppi.  Aamulehden toimittajaksi uutis-ja verkkotoimitukseen sekä Moroon Välimäki pääsi vuonna 2010 ja sitä kautta Aamulehden Klipin tuottajaksi vuonna 2015. Kun Välimäki aloitti työnsä, hänellä ei ollut aiempaa kokemusta videoiden parissa työskentelemisestä.

Aamulehdessä julkaistaan noin 100 juttua päivässä. Se tuli minulle uutena tietona. Totuudenmukainen otsikko on tärkein, jota mietitään toimituksessa porukalla. Mysteeriotsikko on paras otsikkomuoto, sillä se koukuttaa lukijat. Toimittajalla on työssään iso vastuu. Hän saattaa omalla lehtijutullaan vaikuttaa vahvasti siihen, mitä ihmiset ajattelevat asioista. Minusta tuo kuulostaa siistiltä, että omalla tekstillä voi olla niin suuri vaikutus yhteiskuntaan.

Luento oli todella mielenkiintoinen, sillä toimittajan ammatti kiinnostaa minua ja haluaisin tehdä sitä työtä tulevaisuudessa. Oli myös mielenkiintoista lukea Välimäen artikkeleita Hervannan uimahallista ja Tampere-talosta, sillä ne ovat todella tuttuja paikkoja minulle. Lohduttavaa oli kuulla, että toimittajaksi voi päästä, vaikka ei hallitsisi ihan kaikkia taitoja, työssä tekemällä kuitenkin oppii.