Fiilikset 3.jakson viestinnästä jälkikäteen osa 2: ilmaisutaito 2

Ilmaisutaito 2 oli erittäin mukava ja rento kurssi, niinkuin valokuvaus 1 -kurssikin (kerron sen valokuvauskurssin fiiliksistä aikaisemmassa postauksessani, tsekkaa myös se!).

Ilmaisutaidon 2.kurssilla oli enemmän opiskelijoita kuin vuosi sitten olleella ilmaisutaidon 1.kurssilla. Kurssilla oli silti kivaa, sillä siellä oli niin paljon tuttuja, joista suurin osa oli luokaltani ja kurssin aikana ilmaisun harjoitusten kautta opin tuntemaan heidät jopa paremmin. Meillä oli hyvä yhteishenki, niinkuin oli ollut 1.kurssillakin vaikkei meidän luokkalaisia ollut siellä yhtä paljon! Se on hauska juttu, kuinka jokaisesta ihmisestä voi oppia jotain uutta jollain tavalla jotakin kautta lähes joka päivä/joka viikko.

Kurssin aikana teimme vanhojen tuttujen harjotusten lisäksi myös uusia harjotuksia. Harjoittelimme rentoutumista, opimme mokaamaan lisää ja leikimme Ihmissusi- ja Kullervo-nimisiä leikkejä.

Monien stereotypioiden kautta opimme myös nauramaan tyypillisille ja noloillekin tilanteille, joita elämässä saattaa joskus kohdata, esim. maailman ujoimpien ihmisten pikkujoulut. Huumorin kautta asiohin oli porukalla kiva heittäytyä.

Kokeilimme haastaa myös 1.kurssin tavoin itseämme sellaisiin rooleihin, jollaisia emme pohjimmiltamme ole. Itse kokeilin olla sellainen johtajatyyppi, joka oli oikeastaan lähes koko ajan äänessä ja niinkuin 1.kurssillakin totesin, myös silloin 2.kurssillakin huomasin varmasti, etten viihdy sellaisessa roolissa. Pidän siitä, että saan olla oma itseni, joka on sopivissa määrin äänessä eli ei liian vähän eikä liian paljonkaan.

Kurssin aikana, aika lailla jo kurssin alussa oli hauska soveltaa ennen joululomaa yksin ja pienryhmässä Hamlet-näytelmän tekstejä arkipäiväisiin tilanteisiin. Lisäksi teimme harjoituksen toisesta arkisesta tilanteesta, jolloin ihmisten suhtautuminen & asenteet asioihin muuttuivat, kun jotain tapahtuu, esimerkiksi kun joku uusi ihminen tulee juttelemaan luoksesi. Oli hauska työskennellä sattumalta kaksi kertaa melkein saman pientyöryhmän kanssa ja tehdä heidän kanssaan niitä harjoituksia.

Kurssin aikana kävimme myös seuraamassa Frenckelissä esitettävän Kahdeksantoista-näytöksen harjoituksia. Kävin katsomassa sen heti siitä viikon päästä uudelleen esitysvalmiina. Oli myös hauska nähdä TTT:n Tytöt 1918 -musikaali, niin sai vertailla niitä keskenään, vaikkei se TTT:n näytelmä ollutkaan osa ilmasutaidon kurssisuoritustani. Kahdeksantoista-esitys kertoi asiat nuorten näkökulmasta, jota oli mielestäni erityisen kiva katsoa. Minulla on tässä jaksossa äidinkielen puheviestinnän kurssi ja menemmekin ensi kuussa katsomaan Teatteri taistelussa -näytelmää ja haastattelemme sen näyttelijöitä & varmaan katsojiakin yleisöstä sinä päivänä. Jännittävää, mielenkiintoista ja hauskaa! Saan senkin näytelmän nähdä ja verrata sitä näihin kahteen muuhun versioon.

Ilmaisutaito- ja valokuvauskurssi olivat kummatkin todella opettavaisia ja samalla myös mukavia tunteja rankkojen lukuaineiden keskellä. Ne olivat luovia ja saivat mut ajattelemaan asiat eri kantilta. Oli myös mukavaa, että kummankin kurssin opet olivat tosi rentoja & he halusivat välillä jutella myös muuten vain mistä vain aiheesta, joten ne eivät tuntuneet liikaa vakavilta, normaaleilta oppitunneilta. Oppimisen voi tehdä myös hauskanpidon kautta ja kaikki viestinnänopettajat hallitsevat sen taidon.

Hauskinta tässä kaikessa on se, että olen liian itsekriittinen, tietenkin. Se ominaispiirteeni ei tule kenellekään yllätyksenä, jos mut tuntee. Tai no, eiköhän jokainen ihminen ole jossain määrin itsekriittinen, mutta siinäkin on suositusrajansa. Luulin, etten ole kehittynyt asioissa niin paljon ilmaisutaidon 2.kurssilla kuten 1.kurssilla, mutta tietystihän minä olen kehittynyt, kun jälkeenpäin asiaa pohdin, mietiskelen ja ajattelen ja myös vieläpä monipuolisestikin. Ja c’moon, Sofia, sinun ilmaisutaidon 2.kurssin arvosanaksesi tuli 9 ja valokuvauksesta 8. Ei kukaan ihminen voisi olla tyytyväisempi tällaisista kurssiarvosanoista.

Ilmaisutaidonkin kannalta aion rohkeasti heittäytyä sosiaalisissa tilanteissa jatkossakin ja olla myös leikkimielinen. Ilmasutaidon 2.kurssi opetti ja vahvisti 1.kurssin asioidenkin kautta, että elämä ei ole liian vakavaa ja leikkiminen on tervettä, eikä leikkimielisyyttä tarvitse karsia ja viedä pois itseltään. Nyt 18 vuotta täyttäneenä olen huomannutkin, että vaikka tiiän, että leikkimielisyys on hyvä piirre aikuisuudessakin, niin silti paineet siinä samalla myös kasvavat. Sehän on aivan turhaa, sillä täysi-ikäisenä leikkimielisyydestä ei kannata kokea häpeää. Ja vaikka en olekaan mikään tutkija tai psykologi tai mitään sellaista/senkaltaista, monet ihmiset ovat varmasti tutkitustikin iloisempia, tyytyväisempiä ja jopa luovempia, kun osaavat leikkiä ja heittäytyä hassuttelemaan. Muutenkin aikuisuudessa vastaantulevat vastuumäärätkin voi kääntää uteliaisuudeksi, jännäriksi ja siistiksi extraksi, johon kyllä tottuu ajan kanssa.

Ei mulla oikeestaan muuta kuin että toivon, että nautitte postauksistani, toivottavasti näitä oli teidän mielestänne kiva lukea ja pysykää leikkimielisinä, arvon lukijani, uskolliset tukijani & kannustusjoukkoni. ❤

Ainiin ja sitä vielä haluaisin sanoa teille, että hyvää viikonloppua ja viettäkää mahtava ja rentouttava hiihtoloma! Tai jos hiihtolomanne on loppunut/loppumassa, niin toivottavasti teillä on ollut mukava lomaviikko ja tsemppiä arkeen paluuseen! 🙂

Heipsan, vi ses!

Sofia

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s